Virkistäisinkö vanhan harrastuksen?

Sattumoisin eksyin seitsemän (!) vuotta sitten aloittamani (ja lopettamanikin) blogin sivuille ja mietin, josko jatkaisin siitä, mihin silloin joskus vuonna 2009 jäin. Ensinnäkin on uskomatonta, miten nopeasti nämä vuodet ovat menneet. Vuonna 2009 ensimmäinen lapsenlapseni oli vuoden ikäinen. Nyt heitä on jo kaksi, ja molemmat ovat jo näppäriä pikkutyttöjä; toinen jo koululainen ja toinenkin kohta eskari. Siinä kohti elämä on kohdellut minua armollisesti; on ollut ihanaa saada seurata heidän kasvuaan ja kehitystään. Tuntuu, että päivä päivältä he ovat tärkeämpiä minulle.

Yksi asia, mikä ei näytä muuttuneen, on halu ja into liikkumiseen. Edelleen odotan innolla ensi viikolla alkavaa suunnistuskautta ja suunnittelen kesän kisaohjelmaa. Toivon mukaan saan jo mummutettavatkin mukaan suunnistamaan. Tänä talvena kävin muuten ensimmäistä kertaa suunnistamassa talvikaudella ulkomailla, Portugalin rastiviikolla. Mikäli mahdollista, siitä tulee kyllä vuosittainen perinne minulle. Viikko katkaisi ihanasti sydäntalven ja toi kevään himpun verran lähemmäs.

Entäs työrintamalla sitten? Saman työnantajan palveluksessa edelleen, mutta paljon muutoksia on kyllä matkalla tapahtunut. Parit YT:t ja yksi konsortioyhdistyminen. Edelleen kuitenkin olen sitä mieltä, että työnantajani on yksi parhaista. Se on mahdollistanut oman kehittymiseni ja tarjonnut erilaisia vaihtoehtoja. Olen mm. päässyt tutustumaan eMentorointiin ESR-hankkeessa, jossa kehitämme mentorointikoulutusta amk-opiskelijoille ja alumneille. Tällä hetkellä toiveenani on siirtyä osa-aikaisesti opetustyöhön ensi syksystä alkaen, ja työnantaja on vihreää valoa jo näyttänytkin. Eli kyllä viisikymppinenkin voi uudistua työssään!

Vertailun vuoksi...

...tutkin myös entisen kotikuntani hieman eri kokoluokan kirjastoa ja sen näkyvyyttä verkossa. Kyseessä on Jyväskylän kaupunginkirjasto. Nettisivujen etusivu on mukavannäköinen, etten sanoisi jopa tyylikäs - houkuttelee tutustumaan sivuihin (ainakin minut). Aukioloajat ja yhteystiedot löytyvät näiltäkin sivuilta helposti.

Aalto-kirjastojen (Keski-Suomen kirjastot) aineistohaku on näkyvän linkin takana, joten se löytyy helposti. Samaa kautta hoituu myös lainojen uusinta. Kirjastojen tietokantoja on kerätty suhteellisen runsaasti ja monipuolisesti linkeiksi, joka eittämättä helpottaa asiakkaan tiedonhakua. Ei tarvitse lähteä seikkailemaan kauemmas nettiin, vaan kaikki tarvittava löytyy näiden samojen sivujen kautta.

Lapset ja nuoret on otettu erityisesti huomioon esimerkiksi sivujen värityksessä. Lisäksi sivuilta löytyy kattavaa tietoa esim. lukudiplomista. Lapsia varten (ja miksipä ei aikuisiakin) Jyväskylän kirjastossa seikkailee myös Hurmilus-niminen kirjastolohikäärme, jolla on jopa oma blogi. Mukavaa! Muidenkin kirjastojen kannattaisi ehkä ottaa lemmikikseen oma lohikäärme.

Nuorille itse kirjaston sivuilla on ehkä vähemmän omia juttuja, mutta linkkien kautta sieltä pääsee NuortenLaturiin, joka on kaupungin tieto- ja neuvontapalvelu nuorille sekä nuorten aloitekanavalle.

Jyväskylän kaupunginkirjastolla on myös lukupysäkki, jossa esitellään uutta kaunokirjallisuutta. Lukupysäkki toimii myös nettisivuilla. Lisäksi sivuilta löytyy hengästyttävä määrä muita kirjallisuusaiheisia linkkejä, joten kirjavinkkaus toimii todella hyvin. Löytyypä sieltä jopa lista niistä sadasta kirjasta, jotka olisi luettava tässä elämässä.

Oma koti(kirjasto) kullan kallis

Päätin tutkia, miten oman, uuden kotikuntani yleinen kirjasto näkyy internetissä. Nettisivut ovat ensikatsomalta perin perinteisen näköiset. Yhteystiedot löytyvät kyllä helposti, mikä on luettava positiviiseksi. Monilla nettisivuilla nämä tärkeät tiedot ovat valitettavasti hautautuneet kaiken muun informaation joukkoon. Samoin aukioloajat ja kirjastoauton liikennöinti näkyivät selkeästi. Lisäksi yksi tärkeä tieto näkyi joka sivulla: sivujen päivitysaika.

Tiedonhaku-linkin alle oli kerätty muutamia asiakkaille tärkeitä linkkejä. Linkkilistaa voisi kuitenkin mielestäni vieläkin kehitellä edelleen. Interaktiivisuutta edustaa palautelomake. Positiivista oli myös perinnetietous-sivu, jossa kerrotaan Paltamon historiasta mm. ruokaperinteen ja rakennusten osalta. Lisäksi sivuilta löytyy sanataidekurssilaisten töiden esittelyä.

Ihmettelyä kuitenkin aiheuttaa se, miksi sivuilta ei löydy linkkiä Kainetiin, eli Kainuun verkkokirjastoon, josta löytyy kirjaston aineisto. Itse näkisin, että kirjastoaineiston haku on kuitenkin Se Tärkein Syy kirjastoille olla ylipäätään internetissä.

Ehkä tässä joudumme palaamaan taas pienten kirjastojen resurssikysymyksiin: Halua voisi olla, mutta tekijöitä ja aikaa ei. Harmi, sillä näkyminen verkossa palvelisi tänä päivänä varmasti huomattavasti laajempaa asiakaskuntaa, kuin pitäytyminen perinteisissä kirjastopalveluissa.

Miksi tämä kirja?

Lainaan tähän Tuija Aallon blogia, jossa Tuija taas kommentoi Jaakko Sannemannin esitystä tulevaisuuden kirjastosta (tämä on varmasti intertekstuaalisuuden huippu):

"voisiko kirjastolla olla persoonallisuus, ja miten se ilmenisi. Voisivatko kokoelmiin kirjoja valitsevat kenties pitää avoimesti blogia, jossa säännöllisesti kertoisivat, miksi mikäkin uutuuskirja oli päätynyt kokoelmaan?"

Täytyypä sanoa, että idea on mitä mainioin. Kirjastonhoitajahan tekee valinnat varmasti aina johonkin syyhyn nojaten. Syy voi olla esim. asiakkaiden mieltymykset, kirjaston tyyppi ja suuntautuneisuus, tai joskus valinnan syynä voivat olla myös kirjastonhoitajan omat mieltymykset. Mutta lukijana ja lainaajana olisi mielenkiintoista tietää, miksi tämä kirja on päätynyt tähän kirjastoon. Tuollainen blogi saattaisi kasvattaa myös muuten harvemmin lainattavien teosten lainauslukuja.

Kirjastot Twitterissä ja Facebookissa

Kirjauduin uteliaisuuttani Twitteriin tutkimaan, mitä kirjastoaiheeseen liittyvää sieltä löytyy. Espoon uusi Entresse-kirjasto siellä ainakin näytti olevan: http://www.espoo.fi/default.asp?path=1;28;11866;17273;17362;104382.

Twitter toimii ehkä parhaiten nopeaan tiedon välitykseen, mutta KYSYMYS 1: Kuinka moni asiakas sitä oikeasti käyttää? ja KYSYMYS 2: Kuinka kauan se sinnittelee? Nimittäin uudet sosiaalisen median palvelut näyttävät tulevan nopealla vauhdilla samalla kun entiset jäävät. Joten kukapa tietää, miten kauan Twitteriäkään käytetään? Mietin omassa vaatimattomassa päässäni, että voisiko saman asian hoitaa tiedottamalla kirjastojen omilla sivuilla ja laittamalla sinne RSS-syötemahdollisuuden? Säästyttäisiin myös moneen paikkaan tietojen päivittämiseltä.

Mutta vielä Entresse-kirjastoon: Sillä on myös oma blogi, se on lisäksi Facebookissa, Second Lifessa ja YouTubessa, joten aikaansa seuraava paikka näyttäisi olevan. Facebookissa löydöksiä oli enemmänkin, se taitaa olla tässä vaiheessa vielä tutumpi media sekä kirjastoihmisille että asiakkaille. Facebook myös antanee enemmän mahdollisuuksia interaktiiviseen keskusteluun: Asiakkaat (eli fanit) voivat kommentoida halutessaan Facebookiin.

Kirjastojen tiedottajille on avautunut kokonaan uusi työmaa sosiaalisen median parissa. Entäpä pienet kirjastot, joissa resurssit ovat muutenkin vähäiset? Kyllähän niidenkin pitäisi pystyä pysymään ajassa mukana, mutta mistä repiä resurssit? Yksityishenkilönä olen ainakin huomannut, että erinäisissä sosiaalisissa medioissa ”roikkuminen” on varsin aikaa vievää puuhaa.

Haluatteko muuten nähdä kauniin kirjastorakennuksen? Katsokaapa Facebookista Tyrnävän Myllykirjastoa ja ihastukaa! Voisin mennä sinne vierailulle jo pelkän ulkokuoren vuoksi.

ÄLYHYLLYILYÄ

Paikallinen sanomalehti (Kainuun Sanomat) kertoi eilisessä numerossaan Luvian kirjaston uudesta innovaatiosta: älyhyllystä. Samasta asiasta näkyy myös Uusi Suomi uutisoivan. Eli lyhyesti kerrottuna: Älyhylly mahdollistaa kirjastonkäyttäjien keskinäisen viestinnän. Lukija saa sitä kautta tietoonsa vaikkapa, mitä muut ovat kyseisestä kirjasta pitäneet tai mitä muita kirjoja tämän kirjan aikaisemmat lainaajat ovat lainanneet. Tulevaisuudessa palvelua on tarkoitus laajentaa siten, että siihen voitaisiin liittää esimerkiksi lukupäiväkirjoja.

Kuulostaa hyvältä sekä näin kirjaston käyttäjän, että kirjastoalaa opiskelevan mielestä. Uskon, että kirjaston käyttäjistä on mielenkiintoista tietää, mitä muut ovat teoksista tuumanneet. Itse asiassa palvelua voisi mielestäni kehittää myös siten, että se sallisi myös keskustelun jatkamisen. Aina ei ole lähellä kumppania, jonka kanssa voisi kirjaelämyksen jakaa. Miksipä sitä ei siis tekisi virtuaalisesti?

Älyhyllyn kautta lukija löytää esimerkiksi netistä ko. kirjaan liittyviä arvosteluja (mikäli nyt olen oikein ymmärtänyt jutun juonen). Se varmasti auttaa poimimaan juuri itseä kiinnostavia teoksia infovirrasta.

On mukavaa huomata, että kirjastoala edistyy tieto- ja viestintätekniikassa hyvää vauhtia ja myös palveluilla, jotka auttavat ja ilahduttavat suoraan kirjaston käyttäjää. Kävin myös uteliaisuuttani kurkkaamassa Luvian kunnankirjaston nettisivut, mutta ne eivät erilaisuudellaan sykähdyttäneet sen kummemmin.

Aikaa on kulunut ja vettä virrannut...

(jälleen kerran) ... siitä, kun viimeksi tänne bloggailin. Tämän sangen pitkän radiohiljaisuuden syynä voidaan ilman muuta pitää Nuppulinnan remonttia. Edes lupaamiani kuvia remontista en ole saanut tänne tuoduksi; toivottavasti jotain tapahtuu pian sillä rintamalla, jotta lukijatkin pääsevät osalliseksi remonttini riemuista.

Nyt olen saanut kuitenkin uuden kimmokkeen bloggailuun opiskeluihini liittyvän tehtävän muodossa. Kirjasto- ja tietopalvelualan erikoistumisopintoihin (joita teen Kajaanin amk:lle), kuuluu yhtenä tehtävänä blogin pitäminen. Blogissa on tavoitteena tarkastella kirjastojen näkyvyttä ja palveluja verkossa. Eli ainakin niitä aiheita tulen täällä lähiaikoina käsittelemään (kaiken muun mahdollisen lisäksi).