Vanhassa vara parempi

Aikaa on vierähtänyt ja vettä virrannut siitä, kun viimeksi olen kuulumisiani päivittänyt. Edellisen päivityksen jälkeen on ehtinyt tapahtua yhtä ja toista. Yhdet yo-juhlat on perhepiirissä vietetty. Oikein mukavat ja ikimuistoiset juhlat, joissa tapasin monia sukulaisia ja tuttuja vuosien takaa. Emäntänä viihdyin hyvin, toivottavasti vieraatkin viihtyivät. Ilmojen haltija ainakin meitä suosi, taisi olla kesän lämpimimpiä viikonloppuja tuolloin.

Kesäkuussa oli sitten Venlojen viestin vuoro. Meillä venloilla oli kaunis suunnistussää Mikkelin raviradan maastoissa. Juoksin joukkueemme ankkurina, ja pääsin maastoon vasta illan koitteessa. Aikaa metsässä vierähtikin sitten parisen tuntia, mutta matkaakin oli kyllä yli kahdeksan kilometriä. Lienenköhän ikinä aikaisemmin niin pitkää matkaa suunnistanut? Tokkopa! Mutta niin sitä vain hengissä (vaikkakin varsin voipuneena) takaisin metsästä selvittiin. Sijoituksemme oli 664 (Kajaanin Suunnistajat 3).

Lomaakin olen ehtinyt viettää jo kolme viikkoa. Aloitin loman Tallinnan vierailulla. Olimme matkalla koko suvun voimin, neljä sukupolvea. Matka oli antoisa ja mukava. Erityisesti voin suositella hotelliamme Kalev Spata. Rauhallinen ja siisti kylpylähotelli aivan vanhan kaupungin kyljessä. Bonuksena erittäin ystävällinen henkilökunta. Vanhaa kaupunkia tuli kierreltyä ristiin rastiin. Nautimme myös hyvästä ruuasta ja kylpylähoidoista. Lisäksi tutustuimme miehitysajasta kertovaan museoon (Okupatsiooni ja vabadusvõitluse muuseum), jota myös suosittelen, jos Viron historia kiinnostaa. Museo löytyy osoitteesta: Toompea tänav 8. Kyllä voisin edelleen siteerata Juicea ja laulaa "Eesti on my mind." Kyllä sinne pitää päästä aina uudelleen, sydämestä osa on varmasti jäänyt sinne.

Mutta sitten käännyttiinkin jo heinäkuulle ja tuli Kainuun Rastiviikon vuoro. Tosin tänä vuonna sattuneesta syystä typistettynä minun osaltani kahteen päivään. Rymysimme Suomussalmella Pyykkölänvaaran korpimaisemissa, ja mukavaa oli. Kiitos järjestäjille, kaikki meni ainakin minun osaltani nappiin (jopa suunnistus!). Ensimmäisessä osakilpailussa olin 10., johon sijaan olen enemmänkin kuin tyytyväinen. Toisena päivänä juoksimme kummipojan kanssa perhesarjassa, ja sijoituksemme oli 37. Hyvä me!

Heinäkuussa on tapahtunut myös paljon muuta, olen muun muassa tullut puolikkaan omakotitalon omistajaksi. Kyseessä on 40-luvulla rakennettu lääkärintalo Kiehimänjoen rannalla. Eli iso projekti siellä on tiedossa. Luulen, että tämä blogini tuleekin jatkossa käsittelemään enemmän korjausrakentamista ja entisöintiä kuin muuta harrastetoimintaa (joka jäänee jäihin joksikin aikaa tämän uuden projektin myötä). Mutta kuvia ja tunnelmia remppakohteesta siis luvassa!