Nyt se sitten iski, kunnon kevätflunssa. Kaatoi ihan petin pohjalle asti pariksi päiväksi. Hyvässä vauhdissa oleva kunnon kohotus sai nyt jäädä muutaman päivän tauolle. Viime lauantain pitkän lenkin jälkeen en tehnyt mitään liikuntaan viittaavaakaan neljään päivään. Noihin neljään päivään olisi normaalioloissa mahtunut (ainakin) yhdet iltarastit, yksi Cooperin testi ja yksi jumppa. Kyllä risoo! Mutta, ehkä tämä oli elimistön oma keino kertoa, että relaa vähän, kukapa tietää? No, tänään sitten otin jo riskin, ja kävin perheen naisväen yhteisellä kävely-/vaunulenkillä Kaupunginlammella. Ehkäpä pikkuhiljaa taas elämä voittaa.
Alkuviikolla onkin ollut aikaa perehtyä television tarjontaan tuolla sohvan pohjalla lusmutessa. Täytyy kyllä valitettavasti todeta, että kovin paljon hurrattavaa ei sillä rintamalla ole. Nimittäin ellei lukuun oteta muutamaa brittisarjaa, jotka joko osuvat juuri minun kuivakkaan huumorintajuuni, tai vaihtoehtoisesti esittelevät kauniita Yorkshiren nummimaisemia ryyditettyinä esimerkiksi sairaaladraamalla. Luulen, että jos joskus kyllästyn asustelemaan täällä rakkaassa kotimaassani, otan suunnaksi Brittein saaret.
Toinen maa, josta voisin kuvitella itseni löytäväni, on Viro. Virolaisissa on paljon samaa meidän suomalaisten kanssa, mutta lisäksi balttilaisuus tuo oman mausteensa kansanluonteeseen. Pidän myös viron kielestä, ja alkeita siitä on jo opiskeltukin. Tällä viikolla luin myös vihdoin Sofi Oksasen palkitun Puhdistus-teoksen. Se tuo Viron historian raakuuden esiin naisten näkökulmasta erittäin realistisella tavalla. Oksanen on armoitettu kynänkäyttäjä, eikä hän suotta ole noussut maamme eturivin kirjailijaksi. Pitkästä aikaa kädessäni oli kirja, joka oli pakko lukea yhdellä kertaa alusta loppuun.
Ehkäpä ensi kesänä Viro kutsuu taas lomailemaan, kuka tietää?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti