Ilmat ovat todella suosineet vapun viettäjiä tänä vuonna. Aurinko paistoi täydeltä terältä, ja lämmintä oli täällä Kainuussakin pitkälti toistakymmentä astetta. Nautiskelimme tänään tyttären kanssa ensimmäistä kertaa tälle keväälle lounaasta omalla patiolla. Voisin melkein olla sitä mieltä, että tämä on paras aika vuodesta. Koko ihana kesä on vielä edessä, saa ottaa kesävaatteita pikkuhiljaa käyttöön ja vastaavasti pakkailla toppatakkeja kesäteloille. On sellainen tunne, että on selättänyt jotain todella suurta, kun on taas yhdestä pimeästä talvesta yli päästy. Rakastan kevättä!
Vietin iltapäivän tyttäreni ja Aaduskan kanssa. Aaduska on kehittynyt sosiaalisesti huimasti viime viikkoina. Hän on kiinnostunut kaikesta ja nyt, kun liikkuminenkin on kehittynyt, hän alkaa jo päästä tutustumaan ympäristöönkin uudella tavalla. Huomasin tänään, että ehkä mummun pitäisi nostaa kukat nyt viimeistään jonnekin vähän korkeammalle. Myös ääntely on alkanut kehittyä, ja puhetta enteileviä mamama- ja ätätätä-sanoja tuleekin jo melko tavalla. Kaikki mietimme tietenkin, mikähän mahtaa olla se ensimmäinen oikea sana, joka sieltä pikku suusta putkahtaa.
Kaunis ilmaa antaa virtaa myös liikuntaan. Tänään kävin juoksemassa 16 kilometriä ihailemassa kaunista Paltaniemen kylää. Lonkat kipeytyvät, mutta muuten juoksu kulkee hyvin. En tiedä, auttaisiko tossujen vaihto lonkkakipuun. Yleensä se onneksi hellittää muutaman viikon kovalla alustalla juoksemisen jälkeen. Ilmeisesti tässä iässä talven aikana nivelet ehtivät jo vähän rapistua.
Suunnistuskausikin tuli avattua viime viikolla. Olipa hauskaa vetää taas pitkästä aikaa nastarit jalkaan ja kaivella kompassit ja emitit esille. Vaikka ekat iltarastit ovatkin korttelirastityyppistä sprinttailua, ei se intoa laimenna. Ja ensi viikolla päästäneen jo näilläkin korkeuksilla oikeaan metsään kirmaamaan. Tästä se kausi lähtee käyntiin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti