Hieno päivä

Hieno päivä takana. Sain viettää koko aamupäivän (ja vähän ylikin) tyttärentyttäreni kanssa. Meillä oli oikein lokoisaa: lueskelimme, lauleskelimme, seurustelimme ja tietenkin söimme ja välillä vähän nukuimmekin. Hän kyllä valloittaa minut joka kerta uudelleen olemalla oma aurinkoinen itsensä. Osaan kyllä arvostaa tilannetta, jossa lapsenlapsi asuu samalla paikkakunnalla. Ikävä olisi todella kova, jos he muualle muuttaisivat. Minulle on käynyt varmasti samoin kuin monelle muullekin mummulle ennen minua: aikaisemmin olin sitä mieltä, että koko mummoilu on yliarvostettua, ja mummut vähän höppänöitä. Mutta annas olla, nyt olen kyllä täysin myyty tämän meidän prinsessan vuoksi. Varmasti hän on antanut minulle myös "mummuenergiaa", ja alankin olla sitä mieltä, että monissa asioissa yksi mummu vastaa kahta ei-mummua.



Ennätin kyllä kuntoillakin tänään. Kävin hiihtämässä 13,5 km luistelemalla. Hyvin luisti, mikä voidaan osaltaan laskea kyllä vastavoideltujen suksien ansioksi. Voitelusta huolehti asiantuntevasti Urheilu Amppa, kuten muutaman kerran aikaisemminkin (ja tämä ei ole mikään maksettu mainos). Paikallislehdessä kyseltiin taannoin parhaita suksenvoiteluvinkkejä, ja parikin naisihmistä suositteli hankkimaan oman hovivoitelijan. Mutta ellei sellaista ole saatavilla, niin kannatan kyllä asiantuntijan puoleen kääntymistä.



Ilta menikin sitten oman suunnistusseuran johtokunnassa. Kokouksillamme on tapana venähtää, mutta käsittelyssä oli nytkin tärkeitä asioita, kuten esimerkiksi seuratyöntekijätuen hakeminen ja vuosikouksen valmistelu. Olen ollut seuran sihteerinä vuoden alusta, ja se on kyllä hyvä näköalapaikka siihen, mitä seurassa tapahtuu. Olen myös sitä mieltä, että toimihenkilöpestejä pitää säännönmukaisesti kierrättää, jotta hommat eivät tule liian raskaiksi. Toisaalta mahdollisimman monen henkilön talkoopanosta tarvitaan, sen avullahan seurat pyörivät.



Niin siis kului tämä lomapäiväni. Huomenna sitten palaan taas työn pariin, ja sitten onkin uudet jutut.