Silloin tällöin tekee hyvää kokeilla jotain uutta juttua. Tämän viikonlopun uusi juttuni oli hiihtosuunnistuksen ihmeelliseen maailman tutustuminen. Oman seuran seurapäivän yhteydessä lauantaina oli mahdollisuus tehdä hisu-harjoitus, jonka valmennusvastaavamme Jari oli oivallisesti laatinut. Aluksi suhtauduin ajatukseen vähän epäröiden: minulla on ollut hisusta sellainen kuva, että siinä suurinpiirtein kontataan lumihangessa sukset kainalossa rinteitä ylös. No, ehkä Jari oli ottanut huomioon myös meidät aloittelijat, koskapa ihan tuollaista kokemusta en onneksi saanut. Täytyy sanoa, että tykästyin hommaan siinä määrin, että katselen jo seuraavaa mahdollisuutta tätä lajia harrastaa. Mutta muutamia huomioita tein:
1) sukset saisivat olla riittävän lyhyet ja
2) hauiksessa saisi olla hiukka enemmän papua.
Luulen, että hisusta voisi saada innostusta talvikauden harjoitteluun. Se kun tuppaa ainakin meitsillä jäämään vähän vähemmälle.
Lauantaina meitä helli myös kevään kaunein ilma: pakkasta muutama aste ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Tänään sitten etelä-Suomen lumisateet ehtivät tänne Kainuun korkeudellekin. Onneksi ennätin aamulla käydä vielä 13 km lenkin hiihtämässä. Tämän viikon liikuntamäärään (ja laatuun myös) olen kohtuullisen tyytyväinen. Mutta vielä voisi määrää lisätä, etenkin tässä kesää kohden mentäessä.
Sunnuntaihini kuului lisäksi siivousta, jota en sattuneesta syystä ollut ehtinyt aikaisemmin viikolla pois hoidella. Urakan jälkeen kävin moikkaamassa tyttären tytärtä Aadaa. Hän oli ollut viikonlopun ukkilassa, ja oli iloinen (jälleennäkemisestämme toivon minä). Aadalta tankkasin virtaa ensi viikon töihin, joihin tässä jo henkisesti alan valmistautua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti