Viikonlopun mietteitä

Viikonloppu on taas takana. Kuten arvelinkin, lauantaina jouduin käymään vielä töissä. Mutta hyödynsin työmatkat sauvakävelemällä ne. Siitä tulikin puolentoista tunnin mukava lenkki ja paluumatkalla jopa aurinkoisessa säässä. Tänään kävin juoksemassa 55 min. Yritin tarkoituksellisesti pitää hidasta vauhtia, ja syke pysyttelikin alle 160, paitsi lopussa, kun piti päästä ohi parista reippaasta koiranulkoiluttajasta. Fiilis on hyvä: tälle viikolle tuli neljä kuntoilukertaa, yhteensä 4 tuntia 20 minuuttia, josta 38 % juoksua, 35 % sauvakävelyä ja 27 % hiihtoa (kertoo treenit.net). Lihaskuntoharjoittelu kuitenkin jäi, siihen täytyy yrittää ensi viikolla panostaa.

Ilmoittauduin Kainuun Rastiviikolle, joten yksi konkreetinen tavoite ensi kesälle on jo olemassa. Rastiviikko on kuulunut kesääni 90-luvun alusta (herranen aika, kohta saan varmaan 20-vuotismitalin!!). Se on yksi kesän kohokohdista ja nyt erityisen mukavaksi sen tekee ajatus siitä, että olen saamassa toivottavasti tuleville vuosille kaverin Rastiviikolle: olen nimittäin kahtena kesänä käynyt perhesarjassa suunnistamassa kummipoikani (nyt 6 v.) kanssa, ja toiveissa on, että jälleen tulevana kesänä reissuun lähdetään yhdessä.

Aamulla kävin kirkossa hoitamassa vähän hengellistäkin terveyttä välillä. Meillä onkin täällä varmasti yksi Suomen kauneimmista kirkoista. Kannattaa piipahtaa katsomassa, jos täällä päin liikkuu. Kirkon jälkeen poikkesin vielä moikkaamassa tyttären tytärtä, hän oli parantunut flunssasta, mutta tauti oli valitettavasti siirtynyt äitiin. Niinpä se taitaa olla, että vilustus kiertää yleensä kaikki perheenjäsenet. Itse olen onneksi toistaiseksi säästynyt flunssalta tänä talvena. Yleensä se iskee minuun juuri silloin, kun innostun vähän enemmän treenaamaan, mutta tämä treenikärpäsen purema on ollut poikkeuksellinen siinä suhteessa (onneksi).