Vanhan harrastuksen lämmittelyä

Tulipa käytyä mutkamäessä pitkästä aikaa. Aikoinaan laskettelu kuului olennaisena osana talviini, mutta nyt on mennyt jo useampi vuosi niin, että olen käynyt ehkä yhden kerran talvessa mäessä taikka en ollenkaan. Nyt kuitenkin oli tarjolla hyvää seuraa, jota ilman laskettelukaan ei ole mistään kotoisin. Porukassa oli mukana mm. kummipoikani (6 v.), joka laskettelee jo kuin vanha tekijä sekä mummun mussukka, joka kylläkin vietti lähes koko kolme tuntia unten mailla, mitä nyt välillä vähän ruokaa tankkasi.

Mutta lasketteluun: yllättävää kyllä, homma tuntui heti ensimmäisestä laskusta alkaen jaloissa. Lähinnä polvissa ja etureisissä. Lihaskunto on varmasti muuten hyvä, mutta joka kerta uudessa lajissa löytyy myös "uusia lihaksia". Ja hyvä niin.

Kohteenamme oli rinnekeskus Paljakka, joka on mukavan rauhallinen paikka perheille. Tänään siellä oli todella väljää ja ilmakin oli suosiollinen. Oikeastaan ainoa asia, josta voisin Paljakalle antaa miinuksen on se, että ravintolassa jätteitä EI LAJITELLA, joka nykyaikana tuntuu todella kummalliselta. Mutta heillä lienee syynsä.

Muuten viikon osalta liikunta jäi vähemmälle kuin oli tarkoitus. Eli edelleen jäi petrattavaa ensi viikolle. Katsotaan, mitä keksitään!