Vertailun vuoksi...

...tutkin myös entisen kotikuntani hieman eri kokoluokan kirjastoa ja sen näkyvyyttä verkossa. Kyseessä on Jyväskylän kaupunginkirjasto. Nettisivujen etusivu on mukavannäköinen, etten sanoisi jopa tyylikäs - houkuttelee tutustumaan sivuihin (ainakin minut). Aukioloajat ja yhteystiedot löytyvät näiltäkin sivuilta helposti.

Aalto-kirjastojen (Keski-Suomen kirjastot) aineistohaku on näkyvän linkin takana, joten se löytyy helposti. Samaa kautta hoituu myös lainojen uusinta. Kirjastojen tietokantoja on kerätty suhteellisen runsaasti ja monipuolisesti linkeiksi, joka eittämättä helpottaa asiakkaan tiedonhakua. Ei tarvitse lähteä seikkailemaan kauemmas nettiin, vaan kaikki tarvittava löytyy näiden samojen sivujen kautta.

Lapset ja nuoret on otettu erityisesti huomioon esimerkiksi sivujen värityksessä. Lisäksi sivuilta löytyy kattavaa tietoa esim. lukudiplomista. Lapsia varten (ja miksipä ei aikuisiakin) Jyväskylän kirjastossa seikkailee myös Hurmilus-niminen kirjastolohikäärme, jolla on jopa oma blogi. Mukavaa! Muidenkin kirjastojen kannattaisi ehkä ottaa lemmikikseen oma lohikäärme.

Nuorille itse kirjaston sivuilla on ehkä vähemmän omia juttuja, mutta linkkien kautta sieltä pääsee NuortenLaturiin, joka on kaupungin tieto- ja neuvontapalvelu nuorille sekä nuorten aloitekanavalle.

Jyväskylän kaupunginkirjastolla on myös lukupysäkki, jossa esitellään uutta kaunokirjallisuutta. Lukupysäkki toimii myös nettisivuilla. Lisäksi sivuilta löytyy hengästyttävä määrä muita kirjallisuusaiheisia linkkejä, joten kirjavinkkaus toimii todella hyvin. Löytyypä sieltä jopa lista niistä sadasta kirjasta, jotka olisi luettava tässä elämässä.

Oma koti(kirjasto) kullan kallis

Päätin tutkia, miten oman, uuden kotikuntani yleinen kirjasto näkyy internetissä. Nettisivut ovat ensikatsomalta perin perinteisen näköiset. Yhteystiedot löytyvät kyllä helposti, mikä on luettava positiviiseksi. Monilla nettisivuilla nämä tärkeät tiedot ovat valitettavasti hautautuneet kaiken muun informaation joukkoon. Samoin aukioloajat ja kirjastoauton liikennöinti näkyivät selkeästi. Lisäksi yksi tärkeä tieto näkyi joka sivulla: sivujen päivitysaika.

Tiedonhaku-linkin alle oli kerätty muutamia asiakkaille tärkeitä linkkejä. Linkkilistaa voisi kuitenkin mielestäni vieläkin kehitellä edelleen. Interaktiivisuutta edustaa palautelomake. Positiivista oli myös perinnetietous-sivu, jossa kerrotaan Paltamon historiasta mm. ruokaperinteen ja rakennusten osalta. Lisäksi sivuilta löytyy sanataidekurssilaisten töiden esittelyä.

Ihmettelyä kuitenkin aiheuttaa se, miksi sivuilta ei löydy linkkiä Kainetiin, eli Kainuun verkkokirjastoon, josta löytyy kirjaston aineisto. Itse näkisin, että kirjastoaineiston haku on kuitenkin Se Tärkein Syy kirjastoille olla ylipäätään internetissä.

Ehkä tässä joudumme palaamaan taas pienten kirjastojen resurssikysymyksiin: Halua voisi olla, mutta tekijöitä ja aikaa ei. Harmi, sillä näkyminen verkossa palvelisi tänä päivänä varmasti huomattavasti laajempaa asiakaskuntaa, kuin pitäytyminen perinteisissä kirjastopalveluissa.

Miksi tämä kirja?

Lainaan tähän Tuija Aallon blogia, jossa Tuija taas kommentoi Jaakko Sannemannin esitystä tulevaisuuden kirjastosta (tämä on varmasti intertekstuaalisuuden huippu):

"voisiko kirjastolla olla persoonallisuus, ja miten se ilmenisi. Voisivatko kokoelmiin kirjoja valitsevat kenties pitää avoimesti blogia, jossa säännöllisesti kertoisivat, miksi mikäkin uutuuskirja oli päätynyt kokoelmaan?"

Täytyypä sanoa, että idea on mitä mainioin. Kirjastonhoitajahan tekee valinnat varmasti aina johonkin syyhyn nojaten. Syy voi olla esim. asiakkaiden mieltymykset, kirjaston tyyppi ja suuntautuneisuus, tai joskus valinnan syynä voivat olla myös kirjastonhoitajan omat mieltymykset. Mutta lukijana ja lainaajana olisi mielenkiintoista tietää, miksi tämä kirja on päätynyt tähän kirjastoon. Tuollainen blogi saattaisi kasvattaa myös muuten harvemmin lainattavien teosten lainauslukuja.